Kun koru palaa kotiin

Olen kirjoittanut aikaisemmin tapauksesta jonka kohtasin kerran meidän Kemiön kultasepänliikkeessä. Vanha nainen toi rikkinäisen ruttuisen came-sormuksen korjattavaksi, ja minä aloitin selittämään että korjaaminen on vaikea ja suht kallista, että samaan hintaan voisi saada uuden, mutta tietenkin jos sormuksella on kova tunnearvo, niin sitten... Ja rouva kertoi tarinan miten hän oli hukannut sormuksen kymmeniä vuosia sitten, mutta sormus oli löytynyt kukkapenkistä kun se lävisti tulppaaninupun. Eli tunnearvoa todellakin löytyi siitä sormuksesta, ja se korjattiin.

Hiljattain saatiin lukea kanadalaisnaisesta, joka oli hukannut sormuksensa 13 vuotta sitten. Kun 84-vuotiaan naisen miniä viime viikolla löysi ryytimaasta porkkanan jolla oli "vyötäröllään" sormus, hän arvasi mistä on kyse, ja palautti sormuksen anopilleen. Ja sormus oli edelleen sopiva!

Tähän tarinaan sopii vielä kertomus tältä päivältä. Löysin viime viikolla jännännäköisen korvakorun kylämme kylpylän lattialta. En ollut ikinä nähnyt korua, mutta ensimmäinen ajatus kun näin korun oli että en voi kuvitella kenelläkään muulla tällaista korua kun lukio-opettajallani monen vuoden takaa. Okei, onhan saaremme ja kylämme pieni, mutta koru olisi voinut olla kenen tahansa tuhansista kemiönsaarelaisista, tai kenen tahansa turistin koru. Mutta jostain syystä olin ihan varma että kyseessä on tutun opettajan koru. Joten menin kylpylän vastaanottoon, ja kysyin että onko kyseinen henkilö käynyt tänään täällä uimassa. En ollut edes yllättynyt kun vastaus oli että "kyllä on".

Joten ei muuta kun kuva ja viesti Facebookin kautta Tiiti-opettajalle, joka olikin jo huomannut hukanneensa korun. Ja ilo oli suuri kun hän sai kuulla että koru on löytynyt, ja ihmetys vielä isompi kun kerroin että olin heti aistinut että koru on hänen.

Mutta kuunnelkaa tämän korun tarinaa: korun on valmistanut Tiitin ensimmäisen miehen kolmannen vaimo ja on uniikkikappale. Koru on valmistettu hopealusikasta johon on stanssattu musta peltipala itäsaksalaisesta olutpurkista ja punainen peltipala länsisaksalaisesta cocacola-purkista! Mahtavaa symboliikkaa! Ja vielä se on ihmeellistä, että Don Juan-miehen kaikki ex-vaimot ovat hyviä ystäviä ja tekevät toisilleen uniikkeja lahjoja.

Sain löytöpalkkioksi ihanan Tiitin maalaaman alkuperäisakvarellin joka pääsee kohta korutehtaan seinälle kunniapaikalle!