Håll pengarna på ön!

Täällä meidän Kemiönsaarella, joka muuten on Suomen toiseksi suurin saari heti Ahvenanmaan jälkeen, oli joskus kymmeniä vuosia sitten kampanja jonka slogan oli ”HÅLL PENGARNA PÅ ÖN”, eli pidä rahat saarellamme. Silloin paikallisten yritysten pahimmat kilpailijat olivat turkulaiset ja salolaiset liikkeet. Näin on varmasti edelleen, ja näitten lisäksi on tullut nettikauppa sotkemaan pienten paikallisliikkeiden kaupankäyntiä.
Itse käytän esimerkiksi meidän paikallista ruokakauppaa, vaikka tiedän sen olevan kalliimpi ja valikoiman olevan pienempi kun markettien. Arvostan sitä että kauppa on kävelyetäisyydellä, että palvelu on henkilökohtaista ja että kaupassa on aina vastassa tutut kasvot. En kaipaa notkuvia hedelmähyllyjä ja pullolleen täytettyjä leipävitriinejä, vaikka toki myönnän että aina silloin tällöin on kiva käydä kaupungissa katsastamassa uusi tuotteita ja runsaita valikoimia. Enemmän arvostan kuitenkin sitä, että kaupantäti kysyy minulta mitä jogurttia minä toivoisin ensi viikolle, kun hän on parhaillaan tekemässä tilausta. Ja vaikka kissanruokia löytyy ehkä vain pari eri sorttia, niin kunhan kerron mistä mausta ja tuotemerkistä meidän kissat tykkää niin hyllyllä on juuri sitä.
Äskettäin kaipasin pientä piirustuspalvelua, ja kyllä tuntui hyvältä kun omalta kotipaikkakunnalta löytyikin taitava piirtäjä/valokuvaaja/tatuoija, joka onnistui tekemään minulle juuri sellaisen kuvan kun olin mielessäni piirtänyt, mutta taitoni eivät taipuneet siihen. Hän on käynyt samaa koulua kun meidän omat tytöt, hänen äiti on töissä viereisessä kalatehtaassa… tuntuu palkitsevalta antaa työtehtävän nuorelle yrittäjälle joka on oman paikkakunnan kasvatti.

Pienessä paikkakunnassa on varmasti paljon huonoja puolia, mutta silti olen enemmän landepaukku kun kaupunkilainen. Ja koska en varmasti ole näitten ajatusteni kanssa yksin, niin tällä kirjoituksella haluan kannustaa teitä kaikkia käyttämään pientuottajia, paikallisia pienyrittäjiä ja tietenkin pieniä kultasepänliikkeitä…

Bloody Bangkok

Kolmen viikon päästä mennään taas Bangkokiin korumessuille. Matkustaminen kuulostaa usein ihanalta, mutta se johtuu siitä että useimmiten matkustaminen yhdistetään lomailuun. Silloin kun matkustaminen tehdään työn takia se muuttuu yhtäkkiä taakaksi.
Bangkok ei kuulu mun lempikaupunkeihin. Siellä on aivan liikaa ihmisiä, liian kuumaa, liian kosteaa, liian likaista ja vaikka ihmiset ovat todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia niin silti en tunne itseni kotoisaksi siellä. Ja olen vakuuttunut siitä että vaikka thaimaalainen olisi miten korkealle koulutettu, niin jotenkin heidän maalaisjärkensä ei ole samalla tasolla kun meikäläisten…
Ja jotta matkustaminen sinne muurahaispesään ei tuntuisi edes hitusen verran houkuttelevalta, niin päivän pääuutinen kertoo pommi-iskusta Bangkokin keskustassa, missä ainakin 12 ihmistä on kuollut.

Joten nyt: kaikki Bangkok-fanit! Puolustautukaa ja kertokaa miksi minun pitäisi iloita siitä että lähden kohta sinne?

Myyjä vai liikkeen vahti

Liikkeen myyjä (tämä koske sekä korualan liikkeitä että myös muita aloja) on usein yrityksen käyntikortti, se osa yrityksestä joka näkyy selkeästi ulospäin. Tämä on siis erittäin tärkeä rooli. Tuote saattaa olla maailman paras, mutta jos myyjä on huono voi kauppa mennä silti sivu suun.

Hyvä myyjä on kiinnostunut myymistä tuotteistaan, asiakkaistaan ja kiinnostunut siitä että saa tehtyä hyviä kauppoja nyt sekä tulevaisuudessa. Hän siis perehtyy tuotteisiin, esimerkiksi korualalla tämä tarkoittaa että selvittää mahdollisimman paljon tietoa metalleista, kivistä, korujen alkuperästä, kellojen käyttöohjeista, horoskooppien päivämääristä...infoa löytyy vaikka kuinka paljon mitä voi opiskella. Ainahan on parempi että osaa suoraan vastata asiakkaan kysymyksiin kun että selvittää jälkeenpäin.
On myös jonkinlainen taito osata kysellä asiakkaalta tietoa silloin kun asiakas itse on epävarma ostostaan. Otetaan esimerkki: mies tulee liikkeeseen ja haluaa ostaa lahjan. Hyvä myyjä alkaa heti kyselemään; tuleeko se naiselle, ehkä "omalle" naiselle vaiko tyttärelle, onko syntymäpäivälahja, paljonko täyttää, onko hänellä reikiä korvissa, käyttääkö yleensä kultaa vai hopeaa, roikkuvia vai nappeja, onko yleensä värikkäitä ja isoja vai pientä huomaamatonta... Sillä tavalla löytyy yhteistyössä asiakkaan kanssa hyvä ja sopiva lahja, joka varmasti miellyttää lahjansaajaa, ja asiakas tulee varmasti uudelleen. Jos samassa tapauksessa myyjä seisoo tumput suorana eikä uskalla tai viitsi kysyä ja "lypsätä" asiakkaalta, niin asiakas varmasti tulee epävarmaksi ja miettii että olisko kuitenkin parempi ostaa pölynimuri tai paistinpannu...

Summa summarum, tämä ala kaipaa reippaita myyjiä jotka iloisesti ja reilusti osaa asiansa. Ja pieni pilke silmäkulmassakaan ei ole haitaksi, kerron teille vielä tarinan minun viime kesän lempimyyjästä:
Nuori mies tuli meille töihin ilman minkäänlaista alan työkokemusta. Ajatus oli että hän voi tehdä vähän pihatöitä, varastojen siivoamista ja jotain pientä sarjatyötä koruverstaalla. No, yhtenä päivänä joku liikkeemme myyjistä sairastui, eikä ollut ketään sijaista, joten äkkiä opetin hänelle kesäkauppamme kassakoneen ym. Suht hyvin meni, ja vaikka jotain pientä virhettäkin tuli, niin seuraavan päivän feedbacki sulatti sydämeni: Vanhempi rouva tuli kysymään että kuka on se teidän uusi myyjäpoika, hän oli niiiiin ihana, ja kun minä en osannut päättää että ostanko minä ne siniset vai valkoiset korvakorut, niin poika sanoi että tietenkin hän haluaisi myydä ne molemmat parit, mutta jos hänen pitäisi valita, niin hänen mielestään ne siniset sopivat paremmin rouvan silmien väriin!
Rouva oli aivan myyty!!! Ja nuorimies oli kesän paras myyjä!

Kannattaa siis muistaa että siellä liikkeessä ei olla vaan ottamassa rahaa vastaan ja vahtimassa että kukaan ei varasta, vaan myyjän työ on paljon muutakin. Jotenkin näin kesäaikaan se ehkä vähän korostuukin, että ihmiset haluavat myyntihetkestä KOKEMUKSEN, missä käydään dialogi myyjän ja ostajan välillä, ja tullaan yhteisymmärrykseen joka on molemmille yhtä hyvä. Silloin syntyy kestävä asiakassuhde joka voi kehittyä; jonain päivänä pikkutyttö joka tänään osti vaan pienet hopeakorvikset menee naimisiin ja tarvitsee timanttisormuksen jne....

Tämä ei ole myyjän työtä... ;-)