maanantai 22. kesäkuuta 2015

TV-sarjan kuvauksissa



Viikko sitten kävimme yhden tv-sarjan kuvauksissa. Sairaan mielenkiintoista.

Mielenkiintoni sarjaa kohtaan heräsi pari vuotta sitten kun selvisi sattumalta että meidän korumme esiintyy sarjassa Mustat Lesket. Korulla oli kaiken lisäksi todella näyttävä rooli, se oli yhden päähenkilön "signature"-merkki kun hän kirjoitti blogia. Blogin nimi oli korun mukaan nimetty: "Timantin muotoinen kyynel". Kyseinen koru hukkui kuvausporukalta kesken kuvauksen, ja monen mutkan kautta saivat minuun yhteyttä löytääkseen toisen korun tilalle...

Sarja tuli Neloselta viime vuonna, ja oli itse asiassa todella hyvä. Jäin aivan koukkuun, eikä se ollut pelkästään korun syytä...

Liityin sarjan avustajalistalle, jonka myötä saan silloin tällöin tietoa uuden kakkoskauden kuvausten etenemisistä. Tätä kautta ilmeni myös mahdollisuus päästä avustajaksi yhteen jaksoon. Joten viime maanantaina kun meillä sattumalta oli muuta menoa Helsinkiin kävimme Petrin kanssa Hotel Kämpin tiloissa pidetyissä kuvauksissa.

Aamun ensimmäiset tunnit menivät tutustumiseen muihin avustajiin, meitä oli siellä 30-40 henkeä. Osa olivat laittaneet itsensä vimpan päälle valmiiksi, ja osa, minä mukaanlukien, tulivat meikittä ja tukka kampaamatta. Vaatteet olivat jokaisella omasta takaa, se oli yksi vaatimus avustajilta; piti olla tyylikkäästi pukeutunut cocktailtilaisuuteen. Pientä purtavaa ja juotavaa oli tarjolla, sekä meikkaaja/kampaajan palvelut. Kun oli minun vuoroni, meikkaaja piirsi minulle uudet silmät ja oli sitä mieltä että tukkani olisi parhaimmillaan suoristettuna, ilman erikoiskruusauksia. Ei siis mitään megakampauksia minun osaltani. Niitä löytyi kyllä sitten muilta avustajilta...hih ih.

Sitten vaan odoteltiin vuorojamme, apulaisohjaaja Katri kävi välillä tsekkaamassa ja valitsemassa joukostamme sopivia tyyppejä: välillä tarvittiin sinkkuja, välillä pareja, välillä pitkiä, välillä lyhyitä jne. Tehtävämme oli toimia kutsuvieraina lääkefirma Pharmatecan pörssiinlistautumisen tiedotustilaisuudessa. Skoolattiin, taputettiin ja juteltiin keskenämme. Katri muodosti meistä sopivia "ryhmiä",  jossa sosiaalisilla taidoilla ei ollut mitään merkitystä, vaan ryhmät muodostettiin sen perusteella miten mekkojen värit, ihmisten pituudet ja vaatetuksen tyyli sopivat yhteen. Puhuttiin "avustajien kieltä" eli suut kävivät mutta ääntä ei tullut! ;-)
Muista avustajista moni oli konkareita, eli käyvät usein tällaisissa kuvauksissa. Joku ihan vaan huvin vuoksi, joku toivoen että hänet vielä jonain päivänä bongataan johonkin isompaan rooliin, ja osa ilmaisen aterian ja pienen korvauksen takia. Itselleni tämä oli jännä piipahdus maailmaan joka oli minulle tähän asti täysin tuntematon, ja samalla mahdollisuus saada korujamme mukaan kuvauksiin. Katsotaan mitä kokemus tuo tullessaan.

Petri oli ainakin muutamaan otteeseen ihan kameran edessä, joten hänen pärstänsä tulee ilmeisesti näkymään selvästi jossain jaksossa. Minun tukkani oli vissiin niin hienosti suoristettu että olin pääasiassa selkä kameralle päin...joten saattaa olla etten ole telkkarissa ihan tunnistettavissa...

Petri odottaa jo Oscar-palkintoa.



The Rannekoru edelliseltä tuotantokaudelta.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Puolimaratoonarit



Okei okei, nyt te ajattelette: jos niillä on niin kiire aina kun ne väittää, miten ne ehtii osallistua johonkin puolimaratoniin ja treenatakin siihen?

Liikunnan suhteen minulla on samanlaiset ajatukset kun ministeri  Alexander Stubbilla: TUNTI LIIKUNTAA ANTAA KAKSI TUNTIA ENEMMÄN ENERGIAA PÄIVÄÄN.

Joten yritämme järkevien mahdollisuuksien mukaan aina löytää aikaa liikunnalle. Järjestämme Petrin kanssa kerran vuodessa Lövö Siltajuoksun, jossa juostaan Taalintehtaalta Kasnäsiin reilu 21 kilometriä eli puolimaratonin. Reitti on upea, fiilis on mahtava ja vaikka sen järjestämiseen menee paljon aikaa, vaivaa ja energiaa, niin silti haluamme itsekin osallistua itse juoksuun...joten lähtöaamuna kun muut juoksijat hyvin levänneenä tankkaavat, lämmittelevät ja venyttelevät me juostaan kun päättömät kanat laittamassa viimeiset kyltit tienvarsiin, kerätään sponssikasseja, ihmetellään missä on pokaalit, maalivaate, palkintopalli, mihin kohtaan tulee pöydät ja pomppulinna, toimiiko megafooni, ja vastaillaan viime hetken kyselyihin pääseekö vielä mukaan juoksemaan vai voiko perua kun yhtäkkiä tuli kuume...

Tänä vuonna meillä oli oma Silver Bar -tyttö juoksemassa, eli kansikuvatyttömme Veera osallistui ensimmäistä kertaa puolimaratoniin. Minä olin perinteisesti pukeutunut johonkin hassuun asuun, tänä vuonna olin kissa. Me vitsailtiin että olisko hänen pitänyt olla minun hiireni...

Aika pirteän näköiset mimmit?!

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Raskauskoru



Hyvä ystäväni on raskaana, ja annoin hänelle raskauskorun synttärilahjaksi, sillä toivomuksella että saisin kuvata hänta korun kanssa. Kuvasarjasta tuli upea, harmooninen ja kaunis, ja on ystävälle kaunis muisto raskaudesta.

Raskauskorulla on pitkä historia ympäri maailman. Esimerkiksi Balissa ja Meksikossa odottavat naiset ovat pitäneet erilaisia raskauskoruja iät ja ajat. Korussa on herkkä, helisevä ääni jonka tarkoitus on rauhoittaa vatsassa olevaa sikiötä. Koru on usein pallon muotoinen, mutta voi olla myös esimerkiksi sydämen- tai norsunmuotoinen. Korun sisällä on jonkunlainen pieni mekanismi tai väkärä, joka liikkuessaan kilisee hellästi korun sisäseinämää vasten. Isommasta pallosta lähtee yleensä kauniimpi ääni kun pienestä. Korua pidetään pitkässä ketjussa, jotta ääni on lähellä vatsaa.

Vauvan synnyttyä tuore äiti kantaa edelleen korua, ja vauva yhdistää korun turvalliseen äitiinsä, ja voi esimerkiksi hiplata korua imetyksen aikana. Kun tulee se aika, että äiti haluaa jättää vauvansa hoitoon, voi hän jättää korunsakin hoitajalle, jolloin korulla on lohduttava vaikutus vauvaan joka on ensimmäistä kertaa erossa äidistään.

Raskauskoru periytyy usein äidiltä tyttärelle. Se on iättömän kaunis,  ja vaikka usein näkee että siihen on tullut kolhuja, niin kolhutkin ovat merkki eletystä elämästä eikä yleensä häiritse kantajaa.
Esim kuvan 14 mm soiva pallo on ovh-hinnaltaan 30€

torstai 4. kesäkuuta 2015

Ei lapsityövoimaa vaan eläkeläistyövoimaa



Välillä kun meillä on kova kiire äitini ja anoppini rientävät apuun. Joskus kyseessä on korujen pakkaamista, hinnoittelua ja järjestelyä. Välillä mummelit auttavat kodin hoidossa, esim. silittämisessä, tiskaamisessa, ikkunoitten pesussa. Kun ollaan Kaukoidän messumatkoilla mammat ovat kissavahteina.
Mammat ovat hyvää työvoimaa. Tekevät mielellään töitä ruokapalkalla ja osaavat vähän kaikkea. Eläköön mammat!!
Mamma kissavahtina ja puutarhurina
Olisko tässä mammalle kivat korvikset lahjaksi?

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Nälkäiset koirat



FedEx on vaihtanut kuljetusyhtiötä, ja tänään uusi kuljettaja toi meille paketin ensimmäistä kertaa. En tiedä mitä hän oli odottanut, mutta me odotettiin kovasti hänta. Tai oikeastaan niitä paketteja mitä hän oli tuomassa. Kaula pitkänä oltiin jo kyyläilty ikkunassa että milloin se auto tulee, kun seurantajärjestelmän mukaan pakettien pitäisi saapua tänään. Ja tavara on ollut loppu jo pitkään...

Kun vihdoin kuski saapui me oltiin heti odottamassa häntä ovella. Mitäköhän jätkä mietti? Neljä-viisi keski-ikäistä naista on kundin kimpussa kun nälkäiset koirat heti kun hän astui ovesta sisään!!! Mielenkiintoinen ensitapaaminen...

Mutta nyt on korut jo rasioissa ja huomenna lähtee nälkäisille asiakkaille ;-)
Näitä me odoteltiin kieli poskella!