tiistai 2. tammikuuta 2018

2018

Jahaa, taas on vuosi vierähtänyt. Uutta vuotta vietettiin kotinurkilla, paikallisen ravintolan viihdyttämänä. Joululoma meni myös kotosalla, pääasiassa nukkumalla, syömällä ja liikkumalla.  Vaikka tuntuu että akut eivät ole vielä ihan täyteen ladatut, niin silti on ihan kivaa päästä taas takaisin rutiineihin ja arkihommiin.

Mitä odotan tältä vuodelta?
Vähemmän stressiä, rauhallisempaa työtahtia ja jonkinlaista ying yang-tilaa elämään. Ettei tarvis aina tukka putkella suhaista eteenpäin, ja tuntea että mikään ei tule tehtyä kunnolla kun aina vaan on niin paljon lisää työtä odottamassa nurkan takana.

Korurintamalla toivon että tulisi joku ihana muotituulahdus, kuten BB-korvikset aikanaan. KAIKKI halusivat niitä koruja, ja alussa niitä ei löytynyt muualta kun meiltä. Suomi-lippukorviksissa oli tänä (sorry, viime) vuonna vähän samaa juttua. Puhelimet soi jatkuvasti ja 99% asiakkaista kyselivät suomilippukorviksia! Ihana huuma! Jotain samantyyppistä toivon tälle vuodelle. Toivotaan että Rihannat, Beyoncet ja Justin Bieberit keksivät jonkun korumuodin mitä KAIKKI haluavat!

Let the year begin!

Tässä kaksi eripari korvakorua...get my point?? 

torstai 7. joulukuuta 2017

Linnanjuhlien korukuningattaret

Itsenäisyyspäivän linnanjuhlissa oli tänä vuonna paljon tosi kauniita koruja. Niitä oli jopa niin paljon, että minun oli tänä vuonna vaikeaa valita ne kauneimmat. Päädyin nostamaan esille ne korunkantajat jotka mielestäni onnistuivat parhaiten kantamaan koruja kauniisti yhdistettynä muuhun asuun.

Illan ehdoton suosikkini oli Seela Sella! Rohkea, tyylikäs asu ja siihen todella upea kaulakoru. Kaulakorun on suunnitellut ja valmistanut Olli Johan Lindroos. Paitsi että koru on näyttävä ja kaunis niin sen erikoisin piirre on sen istuvuus, eli korussa ei ole lukkoa, vaan se lepää omalla painollaan kantajansa kaulalla. Upea oivallus!
      


Meikäläisen raadin hopeasijalle tuli lentopalloilija Kirsi Hyttinen, jonka koru sopii täydellisesti mekkoon. Mekko itsessään oli kaunis, varsinkin väriltään, mutta ilman korua se olisi hukkunut joukkoon. Korun avulla tämä outfitti oli todella onnistunut. Koru on Suomessa asuvan taiwanilaisen Chao Hsien Kuon valmistama uniikkikappale.

       

Kolmannelle sijalle en osannut enää valita yhtä ainoata ehdokasta, vaan näitä tulee nyt useita...:

Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarisen korut olivat just sopivan isot mutta silti naiselliset hänen urheilullisiin muotoihin. Lapponian korut sopivat upeasti mekkoon.






En yleensä ihastu helmikoruihin, mutta Hanna Koivun korussa oli jotain vangitsevaa. Epäsymmetrisyys, värikombinaatio, kerroksellisuus...ja siihen huomaamattomat mutta silti samaa sarjaa olevat korvakorut...: nappivalinta!! (Ps Sorry vähän huono kuva Hannasta, mutta korut istuvat hienosti)


   


Finwatchin toiminnanjohtajalla Sonja Vartialalla oli kaulalla koriste, mistä en osaa sanoa oliko osa mekkoa vaiko erillinen koru. Oli mikä oli, hieno ja erikoinen, tykkäsin!

                          

Ja sitten, en halua tänä vuonna "painaa punaista nappia tai alapeukkua" kenellekkään, mutta miehille (tai seuralaiselle) pieni muistutus: katsokaa että seuralaisen tukka on hyvin, ei ole huulipunaa hampaissa, ja ETTÄ KORU ON SUORASSA ;-)
Ei näin:


          


Ja vielä toinen muistutus kaikille: vaikka meillä on tapana tujottaa tunnettuja julkkisihmisiä, niin muistakaa että ne ovat usein saaneet korunsa lainaksi, ja toimivat juhlissa vain mallinukkeina ja PR-ihmisinä, hyvä niin. Mutta sillä kukaan kultaseppä ei elä, vaan jotta kultaseppä voi saada leipää pöytään pitää hänen saada myös myyntiä. Eli hatunnosto niille linnanjuhlijoille jotka ovat kävelleet kultasepänliikkeeseen ja omasta lompakostaan kaivanneet kuvetta.

Tai jos tuntuu että haluaa harrastaa samalla hyväntekeväisyyttä, voi löytyä koruhuutokauppoja. Esimerkkinä siitä Iskun toimitusjohtajan vaimo Anna-Maija Tiitinen, jolla on kaulassaan Lumikuningatar-koru, joka myytiin Fiskarsin Suomi100-juhlatilaisuudessa. Tuotto, 6 500 euroa, meni SOS-lapsikylälle.




Eikä bloggaus lopu vielä tähän, vaan vielä teille lukijoille kysymys: onko Suomen Leijona-vaakuna teidän mielestänne ihan ok, vai onko siitä tullut äärioikeistolaisten omima symboli?
Oliko Alman koru ok?

     

torstai 30. marraskuuta 2017

Vuoden Kultaseppä 2018: Mika Tarkkanen

Vihdoin!! Vihdoin Vuoden Kultaseppä-nimitys meni mieluisaan osoitteeseen; Kultaseppämestari Mika Tarkkaselle!

Herrat Tarkkanen (oikealla) ja Järvinen (vasemmalla)


Ollaan tunnettu pitkään, ja voin todistaa että Mika on tehnyt paljon ja hartaasti työtä korualan eteen, kuten Suomen Kultaseppien liiton nimitysarvoissa vaaditaankin. Mika on useasti pannut sekä itsensä, työnsa ja rahansa likoon; joskus hän on projekteissaan onnistunut, joskus ei ihan... mutta tarmoa ja uskaliaisuutta on ollut kadehdittavan paljon. Sisua ja periksiantamattomuutta löytyy vaikka muille jakaa!

Sisua löytyi myös Helsinki City Maratonissa


Hänen sormuksensa on kahtena vuonna voittanut Vuoden kaunein sormus-tittelin, ja viime vuonna Tarkkanen vilahti useasti julkisuudessa kun presidentinrouva Jenni Haukio kantoi Tarkkasen Monument-koruja itsenäisyyspäiväjuhlissa.

Tällainen oli Rouva Haukion kaulassa



Mika: OLET NIIN SEN ARVOINEN!! 
Onnea, toivottaa Silver Barin koko tiimi ja henkilökunta!

Vuoden kaunein sormus 2009: Tunteiden Vuori 

Vuoden kaunein sormus 2010:  Praha

torstai 16. marraskuuta 2017

Itsenäisyysvuodenlahja itselleni

Teetin itselleni lahjan: Itsenäisyysvuoden sormuksen!
Ja ajattelin kertoa teille miten sormuksen teettäminen voi edetä.


Itse ajatus lähti siitä että minulla oli pääkivi olemassa. Sinisafiirin olin ostanut Bangkokin korumessuilla joitain vuosia sitten. Minulla on hollantilainen ystävätär joka on jalokivi-specialisti, joten hänen kanssaan katselin läpi erilaisia jalokiviä, ja valitsin itselleni kauniimman sinisen värin minkä löysin ja vähän erikoisen muodon. Ystävätär auttoi ja neuvoi ja löydettiin safiiri jossa hyvä hinta-laatusuhde.

Sen jälkeen kivi on ollut kaapissa, odottamassa inspiraatiota tai hyvää syytä päästä koruun istutetuksi. Ja nyt ajankohta tuntui oikealta, kolmesta eri syystä. 1 - Kivi on sininen ja nyt on satavuotis-juhlavuosi.  2 -  Kävin tänä vuonna Hämeenlinnassa Kultasepät Narsakan pajalla tutustumassa heidän Festive-sormusvalikoimaan ja valmistusprosesseihin, jolloin tajusin että tämä on se paikka missä haluan että sormukseni tehdään.          3 - Olen ollut tänä vuonna tosi ahkera, joten ansaitsen tämän lahjan ;-)

Eli safiiri oli lähtökohtana. Sitten katselin Festiven sormusmalleja (www.festive.fi) ja valitsin siitä malliston joka miellytti. Halusin aika koristellun valkokultasormuksen joka sopii mun nykyisen sormuksen kanssa yhteen. Olen viime aikoina ihastunut ns krysanttireunoihin istutuksissa, ja niitä löytyi kyseisessä vintage-mallistossa. Mutta tietenkään ei löytynyt suoraan sellaista mallia mihin kyseinen kolmiomainen safiiri olisi sopinut. Joten piirsin hahmotelman:

Minun piirros ajatuksestani

Sen jälkeen sain Festiven kultasepältä pari eri ehdotusta, ja hei ajatelkaa, nämä kuvat ovat tietokoneella tehtyjä kuvia, sormukset eivät tietenkään tässä vaiheessa olleet olemassa:




Oikeanpuoleinen miellytti enemmän, mutta silti halusin vielä että safiirin ympärillä olisi sitä koristeltua krysanttireunaa. Joten sain vielä kolmannen kuvan ennenkuin päätin että "se on siinä":



Kultaseppä Marko Osala kääri hihansa ja aloitti valmistuksen. Parin viikon jälkeen sormus oli valmis ja nyt se on mun sormessa! Ja kyllä tykkään! Ihan mun näköinen, eikä liian hieno arkikäyttöön, mutta silti ei liian simppeli ja tylsä. Ei liian rimpula mun paksuihin sormiin, mutta ei myöskään tiukka paketti joka ei hengitä.

Mitäs te tykkäätte? Kiinnostaako sormuksen teettäminen?


torstai 26. lokakuuta 2017

Fabergén aarteet

Kerroin aikaisemmin että käytiin Pietarissa ihan turistireissulla. Mutta eihän seepra raidoistaan pääse, joten päädyttiin tietenkin Fabergén museoon. Ja koska veikkaan että lukijani ovat kiinnostuneita kyseisestä herrasta ja hänen luomuksistaan, kerron vähän museosta ja muutakin Herra Fabergésta.


Karl Fabergé (1846-1920) oli Venäjän tunnetuin kultaseppä kautta aikojen. Hänen isänsäkin oli kultaseppä, mutta Karl sai oppia vieläkin taitavammalta mikkeliläiseltä kultasepältä Hiskias Pöntiseltä. Harva tietää että suomalaisella kultasepällä oli niin valtava vaikutus Fabergéhen. 


Karl haki inspiraatiota ja lisäoppia taiteesta ja taloustieteistä Euroopasta. Uransa alkuaikoina Karl teki paljon vapaaehtoistyötä entisöimällä antiikkeja koruja Eremitaasissa. Hän sai useita mitaleita ja arvomerkkeja töistään. Karlista tuli Venäjän keisarillinen hovihankkija vuonna 1884, jonka jälkeen hän teki pääsiäismunan joka vuosi keisarinnalle. Keisaripari lahjoitti myös Fabergén esineitä sukulaisilleen Tanskan ja Englannin kuningasperheille. Myös Englannin kuningas Edward VII ja kuningatar Alexandra tilasivat Fabergélta esineitä.

Fabergén yritys oli Venäjän suurimpia siihen aikaan. Yrityksellä oli Pietarissa yli 500 työntekijää, josta huomattava osa oli suomalaisia kultaseppiä. 20:stä vastaavasta mestareista jopa 15 oli suomalaista. Fabergé ylisti suomalaisten tarkkaavaisuutta ja ahkeruutta. Fabergélla oli työhuoneita ja liikkeitä myös Moskovassa (jossa oli myös tehdas), Kiovassa, Odessassa ja Lontoossa.


Venäjän vallankumous vuonna 1917 pakotti Fabergén luopumaan yrityksestään ja pakenemaan Venäjältä diplomaattijunalla Saksaan. Hän kuoli kolme vuotta myöhemmin Sveitsissä ja tuhka vietiin 1929 Ranskan Cannesiin.

Fabergé valmisti kaikenkaikkiaan 50 pääsiäismunaa keisariperheelle, josta 9 löytyy Pietarin Fabergé-museosta.



Laakeripuu-pääsiäismuna


Munaveistos, jonka esikuvana on nimestään huolimatta ollut appelsiinipuu, oli lahja Tsaari Nikolaj II :lta äidilleen Maria Fjodorovnalle. Lahja valmistui pääisäiseksi vuonna 1911. Esineen esikuvasta on vaihtelevaa tietoa, koska Fabergén laskun tekstissä lukee laakeripuu, mutta veistos kuvaa appelsiinipuuta. Fabergén laskun summa oli 12 800 ruplaa.

Puun lehdistö on valmistettu siperialaisesta nefriitistä, koristettuna ametisteilla, sitriineillä ja pinkeillä timanteilla, sekä emalioiduilla kukilla. Lehtien seassa on pieni avainreikä ja vipu, jota painamalla aukeaa puun latva. Aukosta ilmestyy kirjava lintu joka avaa pyrstönsä ja laulaa. Puu on istutettu valkoiseen onyksi-ruukkuun joka on verhoiltu kultaköynnöksin ja emaliseppelein.

Tänä päivänä esineen arvo on veikattu 15 miljoonaksi dollariksi.


Kielo-pääsiäismuna

Tämä Art Nouveau-tyylinen muna oli Tsaari Nikolaj II:n lahja vaimolleen Aleksandra Fjodorovnalle vuonna 1898. Muna sisältää yllätyksen: kääntämällä sivulla olevaa helmeä, munan päällä oleva kruunu nousee paljastaen kolmen portretin valokuva-asetelmaa. Kuvat esittävät tsaaria itse sekä hänen perheen kaksi vanhinta tytärtä, ja ovat maalattuja norsunluuhun. Kultamuna on päällystetty vaaleanpunaisella emalilla ja sitä koristaa Aleksandran lempikukkia eli kielot. Kielojen kukat ovat helmiä ja timantteja ja muna seisoo viherkullasta valmistettujen cabriole-mallisten jalkojen päällä.

Esineen hinta vuonna 1979 oli yhdessä toisen munan kanssa 2,1 miljoonaa dollaria, mutta tänä päivänä tämä muna yksinään arvioidaan 15-19 miljoonaksi dollariksi. arvoidaan tänä päivänä monenkertaiseksi siihen nähden. 


Kelch Chanticleer Egg – kukonpoika kellomuna


Tämä munanmuotoinen kello tilattiin rikkaalle Kelchin perheelle ja valmistui vuonna 1904. Alexander Kelch antoi sen lahjaksi vaimolleen Barbaralle. Se on valmistettu kullasta, hopeasta, helmistä ja timanteista. Tunnistettava Cambridge-sininen väri on läpikuultavaa emalia. Munan yläosan auetessa tasatunneinen esiin tulee värikäs timantein koristeltu kukonpoikanen.

Munan uskottiin pitkään kuuluvan keisarilliseen sarjaan, vasta vuonna 1979 selvisi että munan tilaaja ei kuullutkaan keisarilliseen sukuun. Munan arvo liikkuu miljoonissa.






















Ja lopuksi vielä pieni kuvakollaasi sekalaisista tuotteista mitkä ovat Fabergén käsialaa: tauluja, pienoismalleja, ikoneja, lämpömittari, kulhoja... Suosittelen käyntiä museossa jos satut liikkumaan Pietarissa!