tiistai 12. syyskuuta 2017

Terkkuja Pietarista

Käytiin Pietarissa, ekaa kertaa. Olipahan kaunis kaupunki. Olin ehkä odottanut jotain ankeaa, tummaa, likaista betonikaupunkia, mutta Pietari olikin yllättävän nätti ja kaunis. Ja voin vaan kuvitella miten kaunista siellä olisi keväällä kun kaikki on puhkeamassa kukkaan ja ilma raikas...



Ja pakkohan oli käydä katsomassa Fabergé-museota. Oli mahtava museo, mutta hiukan pettynyt olin MUNIEN määrään...olin odottanut että olisi ollut enemmän munia... Korujakaan ei ollut erikoisen paljon, eniten oli kaiken maailman purkkeja, kulhoja, rasioita sekä ikoneita. Minä olin niiiiin odottanut niitä ihania munia, täyteen tällättyjä kiviä, kruusauksia ja pieniä yksityiskohtia.

No, kyllä niitä oli muutama, ja tästä museokäynnistä kirjoitan teille myöhemmin lisää, siitä tulee nimittäin juttu seuraavaan GSW-lehteen. Joten sitä odotellessa, tässä teille munamaistiainen ;-)


tiistai 29. elokuuta 2017

Dianan legendaarinen sormus

Prinsessa Dianan kuolemasta tulee tällä viikolla 20 vuotta. Muistatko missä olit kun kuulit uutisen?
Minä muistan, että asuimme silloin tilapäisessa asunnossa, olimme juuri heränneet ahtaasta makuuhuoneesta kun mieheni sisko soitti ja kertoi uutisen... heti laitettiin telkkari päälle, mutta tiedonsaanti ei tapahtunut ihan samaa tahtia kun tänä päivänä...teksti-TV:stä sai jotain tietoa, mutta vasta seuraavan arkipäivän lehdestä löytyi uskottavaa tietoa ja kuvia tapahtumasta.


Diana oli aikansa elävä legenda, muoti-ikoni, tyyliniekka. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä minkänäköinen hän olisi tänä päivänä jos olisi saanut elää; millaiset vaatteet, millainen maine, olisiko hän mennyt uudestaan naimisiin, saanut lisää lapsia...


Hänen kihlasormuksensa ei jäänyt aikoinaan keneltäkään huomaamatta. 12-karattinen sinisafiiri jota ympäröi 14 timanttia herätti paljon mediahuomiota alusta alkaen. Kuitenkaan se ei ollut erikoisen arvokas eikä edes uniikki, vaan kenen tahansa ostettavissa Garrard Jewellers -kultasepänliikkeestä. Huhujen mukaan Diana valitsi kyseisen sormuksen koska se muistutti hänen äitinsä sormusta.

Sormuksella on tänä päivänä uusi kantaja, prinssi Williamin vaimo Catherine. Mutta edelleen sormusmallia kutsutaan diana-sormukseksi, ja siitä löytyy loputtomasti erilaisia versioita.


Diana-malliset korut ovat aina olleet suomalaisten naisten suosikkeja, kultasepänliikkeistä löytyy sormusten lisäksi korvakoruja, riipuksia, rannekoruja, käätyjä... Malleja löytyy niin keltakullassa, valkokullassa kun hopeassakin, ja safiirin sijasta löytyy rubiineja, ametisteja, smaragdeja... Tänä vuonna kun suomalaiset suosivat sinivalkoista on sinikivinen diana-koru taas erittäin suosittu.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Kun koru palaa kotiin

Olen kirjoittanut aikaisemmin tapauksesta jonka kohtasin kerran meidän Kemiön kultasepänliikkeessä. Vanha nainen toi rikkinäisen ruttuisen came-sormuksen korjattavaksi, ja minä aloitin selittämään että korjaaminen on vaikea ja suht kallista, että samaan hintaan voisi saada uuden, mutta tietenkin jos sormuksella on kova tunnearvo, niin sitten... Ja rouva kertoi tarinan miten hän oli hukannut sormuksen kymmeniä vuosia sitten, mutta sormus oli löytynyt kukkapenkistä kun se lävisti tulppaaninupun. Eli tunnearvoa todellakin löytyi siitä sormuksesta, ja se korjattiin.



Hiljattain saatiin lukea kanadalaisnaisesta, joka oli hukannut sormuksensa 13 vuotta sitten. Kun 84-vuotiaan naisen miniä viime viikolla löysi ryytimaasta porkkanan jolla oli "vyötäröllään" sormus, hän arvasi mistä on kyse, ja palautti sormuksen anopilleen. Ja sormus oli edelleen sopiva!




Tähän tarinaan sopii vielä kertomus tältä päivältä. Löysin viime viikolla jännännäköisen korvakorun kylämme kylpylän lattialta. En ollut ikinä nähnyt korua, mutta ensimmäinen ajatus kun näin korun oli että en voi kuvitella kenelläkään muulla tällaista korua kun lukio-opettajallani monen vuoden takaa. Okei, onhan saaremme ja kylämme pieni, mutta koru olisi voinut olla kenen tahansa tuhansista kemiönsaarelaisista, tai kenen tahansa turistin koru. Mutta jostain syystä olin ihan varma että kyseessä on tutun opettajan koru. Joten menin kylpylän vastaanottoon, ja kysyin että onko kyseinen henkilö käynyt tänään täällä uimassa. En ollut edes yllättynyt kun vastaus oli että "kyllä on".


Joten ei muuta kun kuva ja viesti Facebookin kautta Tiiti-opettajalle, joka olikin jo huomannut hukanneensa korun. Ja ilo oli suuri kun hän sai kuulla että koru on löytynyt, ja ihmetys vielä isompi kun kerroin että olin heti aistinut että koru on hänen.

Mutta kuunnelkaa tämän korun tarinaa: korun on valmistanut Tiitin ensimmäisen miehen kolmannen vaimo ja on uniikkikappale. Koru on valmistettu hopealusikasta johon on stanssattu musta peltipala itäsaksalaisesta olutpurkista ja punainen peltipala länsisaksalaisesta cocacola-purkista! Mahtavaa symboliikkaa! Ja vielä se on ihmeellistä, että Don Juan-miehen kaikki ex-vaimot ovat hyviä ystäviä ja tekevät toisilleen uniikkeja lahjoja.

Sain löytöpalkkioksi ihanan Tiitin maalaaman alkuperäisakvarellin joka pääsee kohta korutehtaan seinälle kunniapaikalle!





tiistai 22. elokuuta 2017

Räätälöidyt apuvälineet

Koruala on suht pieni ala, ainakin valmistuspuoli. Työkaluja on saatavilla rajoitetusti, ja ne on usein kalliita suhteessa käyttötarkoitukseen. Ei ole järkevää ostaa kalliita työkaluja jota tulee käytettyä vaan pari kertaa vuodessa, vaikka olisi kuinka näppärä.


Tämä tarkoittaa sitä, että kekseliäät kultasepät ovat oppineet uusiokäyttämään toisten työkaluja. Esimerkiksi hammaslääkärin vanha työkalupakki on ihan kultakaivos kultasepälle.
Myös lääkärin vanhat veitset, skalpellit sekä tietenkin desinfiointiaineet ovat kovassa käytössä.


Oheisessa kuvassa ihan räätälöity sormusten lajitteluteline. Sormuksissa kun on maailmanlaajuisesti eri tapoja mitata kokoja, tarkoittaa että kun tilaamme sormuksia niin koot ovat vähän niin ja näin sinnepäin. Joten tällainen eksklusiivinen vempain tehtiin vaan sitä varten että saadaan sormukset lajiteltua koon mukaan.  Pitäiskö laittaa hakemus patentista?

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kesä loppusuoralla

Blogi on ollut radiohiljaisuudessa, mutta se ei tarkoita että oltaisiin lepäilty laakereilla. Kesäkaupat ovat pitäneet kiireisinä, sekä "normaali"-työväen lomat tuottavat aina vähän ylimääräistä duunia yrittäjälle. Ollaan me muutamia puolikkaita päiviä lomailtu, ja ehkä kourallinen kokonaisia päiviä oltu vapaalla.




Kesä jatkuu vielä pari viikkoa, ja jos kelit ovat ok meillä on vielä mahdollisuus vähän lomailla, varsinkin kun suurin osa työntekijöistä ovat back-in-busines ja kesäkaupat hiljenevät. Mutta saa nähdä... Ehkä joku venereissu tulee tehtyä tai löhöilypäivä vietetty mökillä.

Joka tapauksessa meillä on suunnitteilla viikonlopun reissu Pietariin alkusyksystä. Onko kellään kokemuksia? Jotain mitä on pakko tehdä tai nähdä?



Miten teidän kesä on mennyt? Mikä on parasta kesässä?
Tässä vielä vähän meidän kesäfiiliksiä, seuraava postaus on sitten taas jotain koruasiaa ;-) :





keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Eko-morkkis

Mulla on harvoin morkkis. Jos on, niin se on yleensä tekemättömistä töistä. Jos olen lorvaillut vaikka olisi ollut paljon duunia odottamassa.

Mutta nyt on eko-morkkis.

Asiakkaamme (siis kultasepänliikkeet) ovat jo jonkun aikaa kyselleet että olisko meillä antaa pieniä muovipusseja, siis sellaisia mihin ne laittavat korut kun asiakas käy ostamassa heiltä Silver Bar-koruja. Sehän toimii samalla mainoksena meille.

Metsästin pusseja jo alkuvuodesta lähi-idän messuilla, mutta ei löytynyt sopivaa vaihtoehtoa, itse asiassa vaihtoehdot olivat tosi vähissä... en silloin miettinyt sen kummemmin syytä. Kotiin tultuani tilasin kuitenkin niitä pusseja suomalaiselta maahantuojalta, joka osaltaan tilasi ne Kiinasta. Toimitusaika siis pari kuukautta.

Näitten kahden kuukausien aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Osallistuin mm Itämeri-seminaariin, missä puhuttiin maailman jätevuorista, meren mikromuoveista jne. Luin lehdestä miten Hong Kongissa oli kauhea meteli siitä miksi mansikat ovat pakattuna muovihöttöön ensin yksitellen ja sitten hienoihin lahjarasioihin, ja paketin päällä vielä jotain punaisia rusetteja ja valentine-liirumlaarumia. Huomasin myös että monessa tavaratalossa ja isoissa ketjuissa on kaikki muovikassit muuttunut maksullisiksi.

Eli viimeisten kuukausien aikana olen ympärilläni huomannut selvän kasvavan tietoisuuden muoviroskien haitoista, ja yleisesti vihreän ajattelun lisääntyneen.

Ja mitä minä teen?? No minähän menin sitten tilaamaan 10 000 kappaletta muovipussia!!!!!

Aah, että ottaa päähän! Miksi en tajunnut tätä vähän aikaisemmin? Olisin voinut tilata jotain ekoystävällisempää, ja vaikka puolet vähemmän! Kyllä minä tunnen itseni nyt niin rosvoksi että hävettää, ANTEEKSI!


Onneksi meillä on olemassa myös sellaisia kuitukangaspusseja, tosin ne on 5 kertaa kalliimmat, ja väärän kokoiset...

Jotta voisin nukkua yöni paremmin, olen tutkinut mahdollisuutta lahjoittaa johonkin ympäristöhyväntekeväisyyteen jonkun hiilijalanjälkeä edustavan summan... en tiedä onko siinä mitään järkeä, mutta ehkä se vähän auttaisi tähän morkkikseen.

Ja ehkä mun täytyy ajatella että noi meidän pussit ovat kuitenkin aika nättejä, joten ehkä niitä ei käytetä sellaisella "slit-och-släng"-ajatuksella, vaan että ne jäävät käyttöön ainakin muutaman kerran ennenkun joutavat roskiin. Ainakin ne kuitukangaspussit ovat tosi suosittuja kenkäpusseja.


No, tämä avautumiseni blogiin ehkä myös auttaa vähän mun morkkikseen. Kertokaa mielipiteenne. Saa myös haukkua. Olen sen ansainnut.

torstai 29. kesäkuuta 2017

Tullin valvonta

Tuotteet mitkä tuomme maahan tulevat kaikki Suomen Tullin kautta. Tullin tuoteturvallisuusyksikön tehtävä on pitää huolta ettei Suomeen pääsee tuotteita jotka ovat haitaillisia terveydelle. Koru-eristä haetaan siis lähinnä nikkeliä sisältäviä koruja, mutta myös esimerkiksi kadmiumia. Tullin valvontaosasto tekee silloin  tällöin pistokokeita niin meidän kun muitten maahantuojien korueristä.

Kun tullin valvontaosasto on päättänyt tehdä pistokokeen, FedExiltä tulee meille ilmoitus siitä että paketista otetaan näytteitä, ja samalla kysyvät mitä haluan että loppupaketilla tehdään. Olen aina antanut koko paketin jäädä odottamaan lopputulosta, eli saan tuotteet itselleni vasta kun niillä on puhtaat paperit.

Vielä ei ole koskaan ollut tuotteissa mitään moitittavaa, joten en ole ihan varma mitä tapahtuu jos koruissa olisi jotain kiellettyä ainesta... kai ne pitää hävittää? Mutta tähän asti kaikki tuotteet ovat olleet täysin puhtaat, joten peukut ylös meidän toimittajille siitä. Ilmoitan mahdollisista pistokokeista aina meidän ulkomaalaisille tavarantoimittajille, jotta ovat tietoisia siitä että tässäpäin maailmaa on erittäin tärkeää että tuotteet ovat sitä materiaalia mitä sovitaan.

Noin kuukausi sitten meille sattui taas kaksi koruerää jäämään valvontaan, mutta kaikki oli hyvin, ja parhaillaan niitä hinnoitellaan ja laitetaan myyntiin. Ainoa mikä minua valvontajärjestelmässä häiritsee on se, että jokainen kontrolli on maksullinen. Näistä viime eristä toinen pistokoe maksoi 200 euroa ja toinen 400 euroa. Ja molemmat on tietenkin maksettava riippumatta siitä onko lopputulos hyväksytty tai hylätty. Joten kalliiksi tulee nekin korut...

No, ainakin voi hyvillä mielin myydä, kun tietää että on puhtaita hyväksyttyjä koruja!